Humisevia hongikoita ja kultaisia viljavainioita on kotimaisen politiikan teemani. Tuon sen myös esiin tässä yhdeydessä, koska europarlamenttivaaleja (2014) seuraa jo vuoden päästä (2015) eduskuntavaalit ja tärkeitä paikallisiakin asioita on hyvä pohtia jo sitä ennen hyvissä ajoin etukäteen. Työskentelen samoin sen eteen, että nämä asiat tulevat kattavaan keskusteluun myös Piraattipuolueen keskuudessa pohdittaessa ohjelmien laajentamista ja uudistamista.
Kotimaisen talouden hoito on avainasemassa kansallisen itsemääräämisoikeuden kannalta
Suomen valtio velkaantuu nykyisellään (2013) 7-9 miljardia euroa vuodessa lisää joka vuosi. Määrä vastaa noin neljää prosenttia bruttokansantuotteestamme ja on suuruudeltaan sitä luokkaa, että kykymme huolehtia Euroopan Unionin kasvu- ja vakaussopimuksen rajoissa pysymisestä on pidemmän päälle kyseenalainen. Asiaa pahentaa olennaisesti huoltosuhteen heikkeneminen ja se, että yhä suurempi osa väestöstä on eläkkeiden, työttömyysturvan ja sosiaalitukien varassa verrattuna töissä käyvään kansan osaan. Kannatan aktiivisia toimenpiteitä valtion veropohjan takaamiseksi ja julkisten menojen leikkauksia siltä osin kun ne ovat eettisesti perusteltavissa.
Mikäli Suomi ylivelkaantuu pahasti ja joutuu muiden euromaiden tai Euroopan Keskuspankin avustettavaksi, seuraa siitä myös itsemääräämisoikeuden menetyksiä, kuten on nähty eräiden muiden Euroopan Unionin maiden kohdalla. Suomen tulee oma-aloitteisesti ehkäistä tällainen kielteinen kehityskulku omalta osaltaan.
Koulutus ei ole hyvä leikkauskohde
Nykyisenkaltaisessa tietoyhteiskunnassa koulutus tukee voimakkaasti työllisyyttä ja on välttämätön kansalaisten hyvinvoinnin ja tasa-arvon kannalta. Kannatan hyvää peruskoulun, toisen asteen (lukion ja ammattikoulujen) ja korkea-asteen (ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen) opinto-ohjausta ja järkevää opintojen sisällön ja oppilaiden sisäänoton suunnittelua työllisyysperustein. Opiskelijoille ei tule missään tapauksessa sälyttää näistä aiheutuvia kustannuksia esimerkiksi lukukausimaksuina, joten kannatan opetuskustannusten kustantamista verovaroista. Toki tällöin akateemisesta koulutuksesta hyötyneet hyvälle tulotasolle päässeet henkilöt kustantavat jälkikäteen progressiivisessa verotuksessa koulutuksensa jälkikäteen. Tämän lisäksi kannatan koko muun Piraattipuolueen ohella mahdollisimman hyvää oppimateriaalien ilmaista saatavuutta verkosta ja avoimilla lisensseillä julkaisua, etenkin lukion oppimateriaalien kohdalla.
Kuntauudistus ja hallintorakenteen uudistus on toteutettava
Suomen nykyinen hallintorakenne on sekava, moniportainen ja päällekkäinen. Nykyisestä kuntarakenteesta aiheutuu samoin merkittäviä kustannuksia runsaan virkamiesmäärän vuoksi. Kannatan hallinnonuudistuksen toteuttamista siten, että kuntien määrä maassamme vähennetään alle sataan, pienimpiä maakuntia yhdistetään toisiinsa ja maakuntahallintoihin yhdistetään aluehallintovirastojen ja työvoima- ja elinkeinokeskusten toiminnot. Virkamiesten ylipitkistä viiden vuoden irtisanomisajoista on luovuttava ja tapauskohtaisesti lyhennettävä ne työelämässä normaalisti käytössä olevaan neljään kuukauteen tai korkeintaan vuoteen. Suurkuntien tulee perustua kaupunkimaisiin keskuksiin ja yhtenäisiin työssäkäynti- ja palvelualueisiin. Paikallisidentiteetistä tulee huolehtia pitäjäseuratoiminnalla ja sillä, että pitäjäseurat hallinnoivat kotiseutuvaakunoita ja kotiseututoimintaa. Pitäjäseurojen profiilia voi nostaa myöntämällä niille nimikkkoalueita ja lupa esittää myös lakkautettujen kuntien nimi ja vaakuna yleisten teiden varsilla, mikä oikeus niiltä nykyään (2013) puuttuu.
Pääkaupunkiseudulle tulee perustaa nykyisistä Helsingistä, Espoosta, Vantaasta, Kauniaisista, Kirkkonummesta ja Sipoosta koostuva metropolihallintoalue, jolla vallitsevat yhtenäiset kunnallis- ja kiinteistöveroprosentit. Alueen maankäytön tulee kuulua metropolihallinnon piiriin. Alueella voi olla Suur-Lontoon tai Tallinnan tapaan kaupunginosahallintoja, joille voidaan antaa samantapaiset kotiseutuvaakunoiden käyttöoikeudet kuin pitäjäseuroille.
Sosiaaliturva, terveydenhoito ja inhimilliset vanhuspalvelut pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa
Vaikka yleisesti työ luo hyvinvointia, tulee yhteiskunnan kyetä huolehtimaan myös heikommistaan. Joskus käy niin, että henkilöistä itsestään riippumattomista syistä joudutaan lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaa työelämän ulkopuolelle ja taloudellisen avun tarve on välttämätön. Sairastuminen tai loukkaantuminen voi myös saada itse kunkin arvostamaan omaltakin osaltaan hyvien terveydenhuoltopalveluiden tärkeyttä. Osa sosiaaliturvan tarpeesta on myös elämänvaiheluontoista, kuten opiskelijoiden toimeentulo opintorahan ja asumislisän avulla. Yhä suurempi osa nykyisistä töistä on sellaisia, ettei niihin voi työllistyä ilman laajoja tietoja ja koulutusta, joten opiskelu on sekä opiskelijan sijoittaminen itseensä että myös yhteiskunnan sijoitus tulevaan työväkeensä.
Piraattipuolue kannattaa sosiaaliturvajärjestelmän yksinkertaistamista niin, että opintotuet, työttömien peruspäivärahat ja kansaneläkkeiden pohjaosat yhdistetään perustuloksi, joka otettaisiin käyttöön vähitellen. Perustulojärjestelmä on kuitenkin suunniteltava niin, ettei valtion menoja saa lisätä, eikä työkykyisten nuorten ihmisten jättäytymisestä nykyistä enemmässä määrin sosiaaliturvan varaan saa tehdä liian houkuttelevaa. Perustulon lisäksi hyvään sosiaaliturvaan kuuluvat vanhempainetuudet. Piraattipuolue ei ota kantaa siihen, kannattaako suosia ennemmin lasten kotihoitoa vai subjektiivista päivähoito-oikeutta, vaan parasta on, jos pienten lasten vanhemmat voivat itse tästä päättää oman elämäntilanteensa mukaan.
Terveydenhuoltopalvelut tulee mielestäni organisoida jatkossa siten, että perusterveydenhuolto järjestettäisiin kunnittain (kuntauudistuksen jälkeen) ja erikoissairaanhoito maakunnittain suurimmissa yliopistosairaaloissa. Hammashoitopalveluiden saatavuutta tulee parantaa myös pienituloisten osalta maksuhelpotuksin, koska säännöllinen hammashoito ehkäisee monia vakavia tulehdussairauksia ja niiden kehittymistä. Taloudellinen panostus tähän seikkaan maksaa itsensä takaisin väestön paremmassa terveydessä, työkyvyssä ja veronmaksukyvyssä.
Eläkkeiden lisäksi ikääntyvä väestö tarvitsee myös hoivapalveluita, mikäli heikentynyt fyysinen kunto tai muistisairaudet estävät itsenäisen asumisen ja arkiasioiden hoidon. Kannatan vanhuspalveluiden hyvää saatavuutta ja riittävää hoitohenkilökunnan määrän mitoitusta. Vanhuksia ei saa jättää heitteille, koska hoidon laiminlyönnit ovat monesti johtaneet ennenaikaiseen ja tuskalliseen terveyden romahtamiseen ja kuolemaan verrattuna siihen, että heistä olisi huolehdittu asianmukaisesti. Hoivapalveluista toki aiheutuu kustannuksia ja hyväksyn niiden kustantamisen vanhusten työeläkkeistä tai muusta varallisuudesta maksukyvyn mukaan sekä aiemmin otetuista vakuutuksista. Vanhuspalveluiden ja eläkejärjestelmän rahoituksen turvaaminen tulevaisuudessa edellyttää myös työeläkeiän nostoa jo lähivuosina.
Vilja-aitat ja metsiemme vihreä kulta
Maa- ja metsätalous, erityisesti jälkimmäinen ovat olleet Suomelle tärkeitä koko itsenäisyytemme ajan. Vaikka viljelyolosuhteet maassamme eivät vastaakaan eteläisempien maiden vastaavia, etenkään kasvukauden pituuden suhteen, on maataloudesta kiinni pitäminen tärkeää edes jossakin määrin huoltovarmuussyistä. Nykyisellään maataloustukien osuus on kuitenkin paisunut ylenmääräiseksi ja aiheuttaa monia markkinahäiriöitä ja joissakin tapauksissa niitä pääsevät nostamaan suurissa määrin myös henkilöt, joille maataloustuet päätyvät enemmänkin henkilökohtaisen varallisuuden kartuttamiseen kuin elinkeinonsa toimivuuden takaamiseen. Kannatan maataloustukien leikkaamista etenkin kansallisesti maksettavista osuuksista.
Puunjalostusteollisuus tarvitsee runsaasti puutavaraa metsistämme tuottaakseen esimerkiksi paperia ja rakennusmateriaaleja. Tämän vuoksi hyvä metsänhoito on tärkeää, jotta kaadettavat tukkipuut olisivat hyvälaatuisia. Kannatan kuitenkin sitä, että metsänomistajilla tulee olla runsaasti päätäntävaltaa omien metsävarojensa käytöstä ja etenkin suuremmissa hakkuissa tulee huomioida ympäristönäkökohdat. Avohakkuita kansallispuistoissa tai suurten kaupunkien virkistysalueiksi tarkoitetuissa metsissä tulee välttää. Suomessa on myös paljon turvesoita ja turvetuotantoa, mutta kannatan parempaa harkintaa ja valvontaa kyseiselle alalle, koska turvetuotannon on havaittu herkästi pilaavan vesistöjä ja lisäksi turpeen käyttö polttoaineena on saastuttavaa.
Armoton ihminen kieltää armon myös itseltään
Länsimaisissa sivistysyhteiskunnissa tärkeänä elementtinä on oikeudenmukainen viranomaistoiminta ja oikeusjärjestelmä. Tähän kuuluvat erottamattomana osina takautuvien rangaistussäädösten, rikoksiin nähden kohtuuttomien rangaistusten ja korvausvelvollisuuksien, kuolemanrangaistuksen, kidutuksen ja ruumiillisten rangaistuksien kiellot. Kuitenkin säännöllisesti Suomessakin käydyssä poliittisessa keskustelussa ja käytännöissä näkyy välillä piirteitä, jotka osoittavat, että täälläkin on riskejä lipsua näistä arvokkaista ihmisoikeusperiaatteista.
Piraattipuolue on huolestunut tavoista, joilla nykyistä tekijänoikeusjärjestelmää pannaan maassamme täytäntöön. Tekijänoikeusrikostutkintoja kohdistetaan järein keinoin myös alaikäisiin ja niihin osallistuvat tahot, jotka eivät ole maamme laillisia viranomaisia, esimerkiksi TTVK. Näistä rikoksista ja rikkomuksista tuomittavat korvausvelvollisuudet ovat myös olleet ylettömän korkeita ja eivät siten missään suhteessa aiheutettuun vahinkoon nähden, etenkään, jos kyseessä on ollut teosten epäkaupallinen kopiointi. Uskomme, että nykyinen järjestelmä ei voi tältä osin loputtomasti nauttia kansalaisten hyväksyntää.
Terrorismirikoksia ja lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia käytetään keppihevosina poiketa normaaleista ihmisoikeusperiaatteista ja rikoksista syytettyjen ja tuomittujen oikeuksista. Suomenkin lainsäädäntöprosessissa on käsittelyssä lakeja, jotka mahdollistaisivat esimerkiksi puolipakollisen seksuaalirikollisten sukupuoliviettiä alentavan lääkityksen eli ns. kemiallisen kastroinnin. Tällaista tulee kuitenkin pitää tosiasiallisesti ruumiillisena rangaistuksena ja sellaisten hyväksyminen voi johtaa kaltevalle pinnalle myös muiden sellaisten rangaistusten hyväksymiseen, joiden tarkoitus on vahingoittaa rikoksesta tuomitun fyysistä terveyttä, eli en hyväksy tämäntyyppisiä lakeja. Lisäksi seksuaalirikoksia koskeva lainsäädäntö on Suomessa vinoutunut siten, että rangaistuksia tapauksissa, jotka tosiasiallisesti ovat lieviä, esimerkiksi tilanteissa, jossa suhteen nuorempi osapuoli on vain vähän suojaikärajaa nuorempi, on kiristetty, mutta kuitenkin törkeät ja väkivaltaiset tapaukset, joissa uhreina on pikkulapsiakin, johtavat usein suhteellisesti lievähköihin tuomioihin. Tämä antaa ymmärtää, että seksuaalirikoslainsäädännöllä pyrittäisiin täytäntöönpanemaan siveellisyysnormeja ennemmin kuin ehkäisemään väkivaltaa. Terrorismirikosten luetteleminen lainsäädännössä on yleensä ottaen tarpeetonta, koska ne täyttävät aina myös muiden törkeiden rikosten, kuten henkirikosten, väkivaltarikosten tai tuhotöiden tunnusmerkistöjä. Käytännössä terrorismirikoslainsäädäntöä on käytetty säännönmukaisesti syytettyjen oikeusturvan ja asianmukaisen puolustuksen epäämiseen. Myös Suomen kautta on tehty esimerkiksi Yhdysvaltain järjestämiä vankilentoja.
Ankarien rangaistusten vaatiminen on tyypillistä populismia etenkin tapauksissa, joissa rikokset ovat olleet erityisen inhottavia, kuten raakoja henkirikoksia. Jotkut ovat paheksuneet tuomioiden sinänsä laillisia täytäntöönpanon osia kuten elinkautisvankien ehdonalaismenettelyjä Helsingin hovioikeudessa (jotka eivät suinkaan ole aina automaattisesti johtaneet ehdonalaiseen vapautumiseen pitkäänkään aikaan minimirangaistusajan täytyttyä). On kuitenkin muistettava, että lait ovat samat kaikille ja vaadittaessa rangaistusten merkittävää korottamista tai vankilaan joutuneiden olosuhteiden huonontamista, pitää aina ottaa huomioon, että huonossa tapauksessa ne tulevat koskemaan myös itseä tai läheisiä. Kansainvälisesti on havaittu, että asiallinen ja humaani kriminaalipolitiikka ei lisää rikollisuutta, vaan on päinvastoin yleinen niissä maissa, joissa vakava rikollisuus on tavanomaista harvinaisempaa.